Puhtaassa nahassa hevonen viihtyy

Niin varusteiden nahassa kuin omassa nahassaan.

Tänään kierrettiin hepsuilla maastolenkki ilman satulaa ongelmitta. Karsinat taas siistiksi ennen ratsastusta ja lähtiessäni nappasin mukaani molempien heppojen suitset, jotka olen tässä illan aikana hinkannut puhtaiksi. Eilen käväisin myös Merlin-ukkelin satulassa ja samasta asiasta väännettiin taas kuten aina että tarviiko Ellan kanssa tehdä töitä.

Pitäisi ulkoiluttaa kameraa nyt miljoona kertaa enemmän Sofian luona, kun kuvia selatessani koneella huomasin, että oon ottanut Silkkiksestä kuvia tasan viimeksi sillon kun se on Sohville tullut eli reilu vuosi sitten.. Muutenkin ratsastuskuvia on tosi tosi vähän kun kahdestaan maastoillaan niin eipä ole kukaan napsimassa kuvia meistä. Mutta tämän päivän hienoista maisemista sain idean ottaa videokameran messiin joku päivä ja ottaa vähän kuvaa maailmasta hepan korvien välistä.

sielä lepii kuolaimet vedessä laadukkaassa kuvassa

puhdasta tuli!

Hevosen ulkomuodossa on jotain, joka on hyväksi ihmisen sisikunnalle

Tänään Sofia (eli Junin ja Silakan omistaja) reissailee, joten käytiin maman kanssa ratsastamassa hepat. Äitillä on nuoruudessaan ollut oma russ-poni ja aikuisällä ratsastanut jonkin verran, mutta nyt on ollut ainakin pari vuotta taukoa satulasta. Aluksi laitettiin talli kuntoon ja sitten heppoja varustamaan.

Mentiin ihan vaan pellolla käyntiä ja energiaa molemmilla hepsuilla olisi ollut liikaakin, mutta kyllä sieltä pysähdysten kautta se normaali käyntikin löytyi. Pari raviympyrää äiti meni Junilla niin että seisoskeltiin Silakan kanssa ympyrän keskellä. Hyvin meni ratsastus vaikkei se vaativa ollutkaan. :)

Hetki sitten kävin ottamassa hepat sisälle ja aamulla missiona on heittää otukset pihalle ja siivoilla karsinat samaan syssyyn. Tämmöset postaukset on ehkä maailman tylsimpiä, mutta sallittakoon se kerran ja sitä paitsi on kiva kirjotella joskus jotain mitä ollaan touhailtu.

syyskuu 2011 ja laukannosto ilmeisesti yrityksen alla Junin kanssa

Taivaallinen on se tuuli, joka puhaltaa hevosen korvien välistä

Josko tämä blogi kokisi nyt uuden ja pitemmän ilmaliidon..!

Aluksi olisi varmaan hyvä taustoittaa tämän hetkisiä heppapolkuja. Juni on pysynyt edelleen menossa mukana, mutta Sinkku on vaihtunut Silakkaan, joka on myöskin suokkitamma ja ikää neidolla on neljätoistavuotta.

Piakkoin blogiin on tulossa ainakin Silakasta ja Junista avartavat postaukset sekä kuvakasa menneiltä männävuosilta. Aion myös tehdä tästä hyvän heppablogin, niin mielenkiintoisen kun näillä aineksilla nyt voi saada!

Hepat on ollut viimeiset pari kuukautta hyvin vaihtelevalla liikunnalla, mm. siksi että Juni ehti tiputella pariin otteeseen kenkiänsä. Nyt molemmilla on kuitenkin hokkarit alla ja tästä taas pikkuhiljaa kohti säännöllisempää liikutusta tauon takia. Eilen ja tänään kierrettiin käyntilenkki (plus yksi lyhyt ravipätkä) ilman satulaa ja tavalliseen tapaan hyvinhän tuo meni. Pari rekkaa tuli vastaan ja niiden kohdalla piti vaihteensilmää nostaa hetkoseksi. Pakkasta oli etenkin eilen ihan riittämiin, himppasen vajaa 20 astetta, mutta tänään onneksi jo laski kymmenen asteen puolelle. Onneksi haalari on hyvä kaveri.

Ahh, tykkään niin tämän kuvan väreistä ja tuo nurmikkopohja! <3 Kuva syksyltä 2011, Junin ja Silakan ensimmäinen tapaaminen (Silakka takana)

Hevonen on kaikkia maailman rikkauksia suurempi aarre

Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että matkakisat jäivät siis väliin, sen Junin kavion takia. Nyt kuitenkin Juni jo paljon paremmassa kunnossa ja saa päästellä entiseen malliin.

Viikko 12 meni kaverini Mirellan luona asustaen ja kolmea hevosta hoidellen, koska Mirellan isä oli Rukalla. Aamuisin ruokittiin ja vietiin hevoset pihalle, minä Jeremiaksen ja Mirella Turponan ja Turellan. Aluksi minulla oli ruunan kanssa pienoisia ongelmia taluttaessa, mutta loppuviikosta opin handlaamaan tuotakin hommaa paremmin, miten nuoren pojan kanssa kannattaa toimia parhaimmalla tavalla.

Koulun jälkeen piti hevosille heittää heinät ja juottaa ja tallin siivous sitten kun kiireiltämme oltiin ehditty. Illalla sitten heposet sisälle ja iltaruokinnat ja Mirellan piitkästyttävät iltapusut. Mutta mukava viikko oli! :)

Launtaina 26.3 heppailin Merlinin muodossa ja Sofia tuli Sinkun kanssa maneesille myös. Nyt täytyy sanoa, että Merlin tuntui pitkästä aikaa tosi hyvältä sinne selkään, ehkei niin paljon näyttänyt mallikkaalta menolta mutta ainahan sitä sanotaan että ratsasta tunteella äläkä ajattele sitä miltä se näyttää, siinä olisi kyllä minullakin enemmän opiskeltavaa. Itse kun tuppaan stressamaan huonohkoa ratsastustaitoani etenkin kouluratsastuksen saralla jos on muita katselemassa.

Tällä viikolla (vk 13) olen Junilla käynyt ratsastamassa joka päivä, maastossa ollaan viiletetty pääosin ja pari hankilaukat otettu. Vauhdikasta menoa ja pari vaarallistakin tilannetta on syntynyt hevosten nauttiessa keväästä, mutta ongelmilta on kuitenkin vältytty ja kivaa on ollut!

Lauantaina seura järjestää retken Tampereen Hevosmessuille, sinne suunta siis lauantaina.

^ Julkaisenpas tämän pois täältä lojumasta, lisää kuulumisia tulossa piakkoin!

Ratsastaessamme saamme lainaksi hetkeksi vapauden



Kaunis, mutta pippurinen Sinkku

Eilen ilmoitettiin Sofian kanssa tiimit JuniElla & SofiaSinkku lauantain matkaratsastuskisoihin! Jee, pääsen taas avaamaan kisaurani (v. -07 ja -08 tuli käytyä n. 10 kisat läpi). Hepoillekin on ensimmäiset kisat, jos ei oteta lukuun Junin viittatoista starttia.

Nätti Junpe

Eilen kävi hepoilla kenkääjä, löi Sinkulle irronneen kengän takaisin ja vuoli Junin kaviot ja pisti vielä vanhat popot, mutta pian onkin kesäkenkien aika! Siivoilin karsinat ja kun Sofia tuli, pistettiin hepat kohtalaiseen valokuvauskuntoon ja käytiin nappaamassa molemmista parit photot. Sen jälkeen satulatkin kyytiin ja lenkille.

Alkukäyntien jälkeen nostettiin ravi, hetken päästä Juni rupesi kuitenkin askeltamaan jännästi eli ontui. Hyppäsin pois kyydistä ja katsoin oikean etujalan kavion, ensisilmäyksellä ei näkynyt mitään outoa, mutta kun tarkemmin katsoi, löytyi tilsakumin ja kengän välistä kengitysnaula... Eli kiitokset vain huollelliselle kengittäjälle... Lyhyen matkan päässä oli kuitenkin autokorjaamo ja Sofia kävikin sielä kysymässä pihtejä lainaan ja sain napattua naulan pois. Sen jälkeen askel olikin taas onneksi puhdas ja matka saattoi jatkua. Kierrettiin mapmyrunin mukaan vain 4,5km pituinen lenkki, reipasta ravia aika paljon ja yksi laukkapätkä.

♥

Tänään ratsasteltiin 9,8km pituinen lenkki, ongelmia ei ollut muutoin, muuta kuin että loppumatkasta Juni rupesi taas arkomaan oikeaa etusta ja nyt on kisatkin vaakalaudalla... Kaviot oli onneksi samanlämpöiset sekä jalat muutoin täysin kuivat, mutta tuossa etusessa oli himpun verran nestettä. Nyt kyllä ärsyttää ja toisaalta ihmettelen, että kuinka se noin arkoo, koska naula oli kuitenkin suht lähellä kavion reunaa sekä se ei ollut uponnut kokonaan.

Millainen henkilö on kyseessä

"Yksikään satulassa vietetty tunti ei ole hukkaan heitettyä elämää" - Winston Churchill

Ja niinhän se menee, etenkin Sofian ja heppojen kanssa maastossa samoillessa.

Sinkku ja minä syksyllä

Olen siis vuonna 1995 syntynyt tyttö ja elämään kuuluu tiiviisti eläimet, etenkin heposet ja kanit (niistä lisää täällä). Tällä hetkellä olen ex-ponin omistaja, mutta vielä jonain päivänä elämääni ilostuttaa joko pieni shetlanninponipallero, muhkea suomenhevonen tai fiksu puoliverinen. Hevosmaku on siis laaja ja lempirotuihin kuuluu shettis ja suokki - muita unohtamatta. Joku ehkä jäi miettimään kohtaa "ex-ponin omistaja", kyllä, olen omistanut pari vuotta risteytysponitamman, mutta se myytiin pari vuotta sitten tarkoituksena ostaa isompi hevosotus. Jotenkin kuitenkin huomasin eläväni kanien keskellä, joten tässä sitä ollaan. :D

Jos minusta haluatte tietää vielä jotain, niin ulkonäöltäni olen reilu 160cm pitkä vaaleverikkö. Luonteeltani olen uusien ihmisten seurassa arka ja ujo, mutta tuttujen kanssa juttu kyllä luistaa. Ystävällinenkin mielestäni olen sekä välillä ärsyttävyyksiinkin asti empaattinen ja liian kiltti. :D Joissain asioissa olen äärimmäisen perfektionisti, mutta joissain taas en. Eläinlääkärin ammatti olisi haaveissa ja opiskelu kiinnostaa tiettyyn rajaan asti, keskiarvo pyörii ysin hujakoilla.

Harrastan siis ratsastusta - tai paremminkin heppailua - koska tykkään touhuilla tallissa muutenkin ja ratsastus on mielestäni vain pieni osa "hevosharrastusta". Kouluratsastuksen kiemurat eivät aina oikein uppoa kallooni ja omimillani olenkin metsän siimeksissä rauhallisesti käyntiä kopottaen tai pitkillä laukkasuorilla reipasta laukkaa menien. Esteratsastus on myös mieleeni, mutta kuitenkaan mitkään jättesuuret estekorkeudet eivät iske, 60-80cm rata hyvin toimivalla hevosella on nannaa!

Maailman paras Juni! ♥

Tällä hetkellä melkein päivittäin käyn ratsastamassa ja hoitelemassa kaverini Sofian suomenhevostamma Junia sekä joskus tulee myös touhattua toisen temperamenttikkaan suomenhevostamma Sinkun kanssa. Lisäksi aina silloin tällöin saatan kiivetä toisen kaverini Millan Merlin-eestinratsuponiruunan kyytiin. Mirellalla on tällä hetkellä kolme hevosta, ravurinalut 3v lv-ruuna Jeremiah ja 2v sh-tamma Turella sekä 17v suokkimamma Turpona, näitä tulee aina joskus harjailtua ja auteltua tarvittaessa tallihommissa. :) Muutoin vakituisesti en tällä hetkellä käy missään oikein kunnon ratsastustallilla, koska oikeastaan täälä maaseudulla ei ole hyviä talleja kuin tunnin ajomatkan päässä.

Merlin

Mutta kaikista hepoista tulee vielä tarkempi esittely tässä lähiaikoina!